TIISTAI

Kaapista löytyy dominoja, tavallista vaniljajäätelöä ja puolikas kääretorttu.

Minä en syö mitään ja alan juosta paikallani.

Vierasvara on aina hyvä olla olemassa.

Muutamaa tuntia myöhemmin olen sortunut. Kokonaiskalorit 890, mutta liikun kaksi tuntia ja kulutan 301 kcal --> 589 kcal. Tyydyn, vaikka ällötänkin itseäni joka tapauksessa.

Hesalainen tietää, että mulla on sh-taustaa. Hikoilun jälkeen siivoan, pyyhin pölyt huolella, mutta silti tuntuu, että ilmassa leijuu poltettujen kaloreiden löyhkä ja pelkään kiinnijäämistä.

Lähetän tuparikutsun Ihmisfetissille, Onigirille, Ankalle, Aikuisviihteelle, Säikylle, Pinkille, Luonnonlapselle, Aavikkorotalle, Perkelehuoralle ja Tehotytölle. Onigiri ja Aikuisviihde peruvat. Kuten myös Perkelehuora ja Ihmisfetissi. Tuparit siirtyvät hiihtoloman jälkeiselle viikolle ja saan taas armonaikaa laihtumiseen.

Pitäisi lähteä suihkuun.

Päivät kalorit luojan kiitos sittenkin 760-301 = 459 kcal. Olen onnellinen. Ja äiti löyti mun vuosia kadoksissa kulkeneen sormuksen jostain kaappeja siivoillessaan. Olen onnellisempi.

Ainiin, mun vasemmassa jalassa on jotain outoa. Se puutuu hirveän helposti.

ps. kliketi klik en tiedä, lukeeko tätä kukaan tällaista musiikkia kuunteleva, mutta herranen aika, että on söpöjäkomeitaihania ja osaavat vielä tanssiakin! Luukutan tuota jo kuka tietää monetta kertaa peräkkäin ja kello on vartin yli yksi yöllä.


~*~

KESKIVIIKKO

Myydäänkö muuten verhopainoja erikseen?

Minua väsyttää vähän, nukahdin vasta kolmelta, mikä on kai ymmärrettävää, jos on juonut 2/3 isosta lightcola pullosta yksin.

Harakoille meni eilinen kuitenkin. Kaloreita liikaaliikaaliikaa, kulhollinen dominoita ja kääretorttuviipaleita montamonta. En tiedä. Jatkaisinko 10864:sta, joka aiheuttaa paineita olla syömättä "liian vähän", vai pitäisikö syödä mahd. linnunlaisesti?

Joko meidän vaaka valehtelee tai sitten olen kaikesta huolimatta keventynyt jälleen 900 grammaa. Pakko onnistua.

Niin ja konsertti. Onneksi en soita itsekseni.

Minä haluaisin jonkun, josta kirjoittaa kauniita sanoja, jonkun, jolle jättää helliä kuiskauksia nurkkiin pyörimään.
Mutta minä saan vain vatsassa vellovaa nälkää ja kaappeihin kätkettyjä keksejä, sillä ne ovat kaikkein pahimpia. Suklaiset ja pehmeät. Kielletyt ja siksi niin kiehtovat kalorirullat.

Minulla on kylmä, iso punainen neule ei auta mitään. Spottivalon loisteessa saatan lämmetä, ehkä sormet eivät kompastele kohmeessa vaan sävelet kulkevat kauniina.

Minähän olen 'konzertmeister'. Toinen niistä kahdesta pisimpään soittaneesta.

Kello on kahta minuuttia vaille kolme ja minä ällötän itseäni. Ahmin. Päivän kalorit tulee näyttämään 1500:a ja melkein oksensin. Koettelin jo hammasharjan varrella kurkunpäätä, mutta ei miusta ollut siihen touhuun enää. Kutittava tunne jäi viipyilemään pitkäksi aikaa.

Kuuntelen täällä suomenkielistä pop-iskelmää ja toivon, että tämä itseinho haihtuisi vielä joskus.

~*~

Ihan mielenkiinnosta: ovatko tiedän mielestä pienet postaukset päivittäin vai tällaiset parin päivän ajalle mitoitetut vähän pidemmät tekstit parempia?