anteeksi

... etten ole päässyt kirjoittamaan mitään viimeaikoina.

Tänään olen syönyt 1180 kaloria ja kuluttanut jotain 300. Saldo siis 880 ja ehkä rapiat päälle, mitä ksylitolipastilleissa nyt on.

Ruokapäiväkirja:

9:30 2 paahtoleipää margariinilla, lasi maitoa ~250 kcal
12:00 maksalaatikkoa, lasi maitoa ~270 kcal
16:00 punajuurikeittoa, 3 paahtoleipää margariinilla ~460 kcal
21:00 paahtoleipä margariinilla, mukillinen jogurttia ~200 kcal

Kunnollinen postaus tulossa huomenna, nyt peti kutsuu.

Anteeks näin mahdottoman kuvaton ja angstinen ja pikaisella välillä toteutettu postaus: mutta saatana.

Haluan olla laiha. Enpäs.

Haluan. Haluanhaluanhaluan.
Mulle on ihan sama, kuolenko. Antakaa mun vaan laihduttaa ja pitää keventynyt painoni.

Sanon nyt rehellisesti suomeksi, mutta vitut jostain aspartaamista ja sen "masentavasta vaikutuksesta". Vähäkalorista mehukeittoa tänne heti kiitos nyt nam. Onneksi läskijogurtti loppui tänään.

Mikäkö mun mielen nyt yhtä äkkiä muutti? En tiedä. Sehän tässä sekopäisintä onkin.

Ruokapäiväkirja on tänään hyvin monipuolinen ja mielenkiintoinen [/sarcasm]

12:30 3 dl luonnonjogurttia ~150 kcal
14:45 2 luumua ~80 kcal
17:00 3 dl luonnonjogurttia ~150 kcal
20:00 2 dl puuroa + mehukeitto ~300 kcal

yhteensä ~680 kcal (miinus puolen tunnin lihaskunto). Syy? Eilinen ah-niin-ihana hammaslääkärikokemus, johon liittyi kolmen vartin sorkkiminen tulehtuneille juurille, leukojen paikaltaan meneminen ja hyvin häiritsevän oloinen musta purupalikka. Plus että jogurtin parasta ennen-pvm on tänään ja vaikkei se kai menisikään huonosi vielä huomenna, en halua otta riskejä.



Se on hassua, koska se  on totta. Tai siis olisi, jos kehtaisin alkaa ripustelemaan muffinsseja kuntosalin kattopalkkeihin.

Pitäkää huolta hampaistanne :) ja itsestänne muutenkin.

Ruokapäiväkirja:

10:00 kourallinen muroja, 1½ desiä mehukeittoa, pala valkosipuli-yrttipatonkia ~250 kcal
11:00 50 grammaa tervalakuja ~160 kcal
13:00 perunamunakasta, kasvisekoitusta, jäätelöä ~400 kcal
19:00 viipale kauraleipää margariinilla ja tomaatilla, 4 dl maitoa ~360 kcal

yhteensä ~1170 kcal.

miinus päivän liikunnat eli vähän lihaskuntoa ja n. puolen tunnin lenkki.

Mulla oli jotain sanottavaakin, mutta se taisi mennä jo näköjään. Nauttikaa luvattoman suuresta ruokamäärästä ja vielä isommasta parvesta leppäkerttuja.

Papan aivoverenvuoto laukaisi parin päivän ahmimisputken, joka ei kuitenkaan jostain syystä nostanut painoa kuin 200 grammalla.

Olisin kaikesta huolimatta voinut jättää nuo ahmimiset väliin ja lihomisen sijaan laihtua tuon 20 grammaa ja saada BMI:n viimeinkin 22:sen puolelle. Sillä on nyt kaikki ihan okei, papalla siis, töihin ei tule koskaan enää palaamaan. Pääasia, että on hengissä ja tulee kuntoutumaan edes jotenkin.

Tämä päivä on mennyt nostalgiaaherättävien elokuvien ja syömisten pienentämisen parissa. Niin ja olenhan mä tehnyt lihaskuntoakin.

Vapaa (no hei, 2½ viikkoa!)

Tähän alkuun tämän päivän ruokapäiväkirja:

7:30 kaksi viipaletta kauraleipää margariinilla, juustolla ja tomaatilla ~360 kcal

10:00 myslipatukka ~70 kcal

13:00 ruokalusikallinen perunamuussia, kaksi lusikallista kana-porkkana-kastiketta (ja miksi meidän tekemät ruoat vaikuttaa aina näin ällöttäviltä, kun ne kirjoittaa?), tomaatti ~200 kcal

14:00 puolikas viipale kauraleipää margariinilla ja maksamakkaralla ~120 kcal

15:15 viipale kauraleipää margariinilla ja maksamakkaralla ~240 kcal

tähän mennessä ~990 kcal

Viimenen yo-koe tältä keväältä ohi :D Takki auki, pää tyhjäks ja baanalle! Tai no, noin tekisin, mikäli tauti antais periksi. Ja eihän tämä ole edes lopullinen vapaus, vitosjakso alkaa kahden ja puolen viikon päästä ja kirjotukset jatkuu syksyllä. Joten taidan tyytyä vähän maltillisempaan tapaan ja vietetään kaverin kanssa leffailta. Vähän stressaa, että mitä tulee syötyä ja miten paljon, mutta ehkä annan itselleni luvan syödä neljä palaa suklaata (130 kcal), muffinsin (200 kcal) ja kourallisen sipsejä (dipin kanssa 200 kcal). Eli päivän kalorit kokonaisuudessaan - jälleen kerran - 1420 kcal

Ainiin, olen laihtunut melkein 1½ kiloa. Tai sitten sekä mun että äidin vaaka kusettaa mua.

Miksi mulle tuli sellanen olo, etten halua syödä tänään enää mitään?

Juu ja mikä tuo keli oikein luulee olevansa?

En varmastikaan ole mitenkään omaperäinen, kun sanon, että kevättännehetikiitosnyt, mutta alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää tämä.

Nytkin tuulee ihan älyttömästi ja lunta tulee niin, etten nähnyt edes eteeni kunnolla, kun kävin hakemassa postin.

Kerroin äidille, että paino on noussut lähelle normaalipainon ylärajaa ja nyt laihdutan muutaman kilon sen valvonnassa. Vähän hankalaa, kun en saa punnita mitään, mutta pitää vaan luottaa omaan arvostelukykyynsä. Kalorit on suurin piirtein-tekniikalla laskettuja.

Eilinen ruokapäiväkirja:

11:00 1½ kauhallista nuudeli-tonnikalamössöä (kuulostaapa todella houkuttelevalta...), vähän paprikaa, puolikas viipale kauraleipää margariinilla  ~400 kcal
13:00 vajaa 2 desiä muroja, mehukeittoa, puolikas viipale kauraleipää margariinilla, juustolla sekä tomaatilla
 ~340 kcal
15:30 1½ kauhallista nuudeli-tonnikalamössöä, tomaatti, puolikas viipale kauraleipää margariinilla ~400 kcal
19:00 viipale kauraleipää margariinilla, juustolla ja tomaatilla ~280 kcal

yhteensä ~1420 (sikälimikäli lyhyt matikka ei pettänyt). Olen ihan tyytyväinen, nesteitä oli tänä aamuna pudonnut puolisen kiloa. Ja onhan tuo nyt todella minimaalisesti, jos miettii, että pahimpana mättöpäivänä kalorit saattoi huidella siellä 4000. No joo, niin. Porsas.

Tämän päivän ruokapäiväkirja:

7:30 3 desiä luonnonjogurttia, ruokalusikallinen mehukeittoa ~160 kcal
9:30 puolikas viipale kauraleipää margariinilla ja tomaatilla, kolme pientä kaurakeksiä ~140 kal
11:00 1½ kauhallista nuudeli-tonnikalamössöä, 100 grammaa kurkkua, puolikas viipale kauraleipää margariinilla ~400 kcal
15:00 omena ~40 kcal
15:30 1½ kauhallista nuudeli-tonnikalamössöä, 100 grammaa kurkkua, puolikas viipale kauraleipää margariinilla ~400 kcal
19:00 viipale kauraleipää margariinilla, juustolla ja tomaatilla ~280 kcal

yhteensä ~1420 (oho, sama).

Lopuksi vielä kiitokset kommenteista ja tsemppailuista. Niin ja tervetuloa kahdelle uudelle lukijalle :D

Kuka se luulee olevansa?

Ajattelin tehdä tällaisen pienimuotoisen esittelypostauksen. Tai sis kerrata vähän sairaushistoriaani tähän päivään mennessä.

Ennen koulun alkua mulla todettiin dissosiatiivinen häiriö. Totuden ja fiktion raja on mulle aika häilyvä ja todella usein sekoitankin nuo kaksi jotenkin. Oisin halunnut harrastaa näyttelemistä, mutten voinut, sillä joku roolihahmoista olisi voinut jäädä ns. päälle, enkä olisi tehnyt asioita enää omana itsenäni vaan sinä hahmona. Tätä voi kai syyttää myös syömishäiriöiden puhkeamisesta, ainakin osittain. Kun en aina tiedä varmasti, olenko todellinen, kehonkuvani on ollut vääristynyt pienestä pitäen.

 

Mä lakkasin luottamasta ihmisiin kolmannella luokalla. En tiedä syitä siihen tarkalleen, mutta jotenkin vaan ajattelin, ettei kehenkään voi enää luottaa tässä maailmassa tai että ketään ei kuitenkaan kiinnosta mun ongelmat. Olen huomannut äidissä vähän samaa, että voisi vaikka juontaa sieltä? Kuitenkin, lakkasin puhumasta huolistani, yritin ratkoa ne itse ja kaikki alkoi pitää mua vähän täydellisenä ja iloisena, hyväosaisena tyttönä. Muistan vitoselta, kun oltiin välitunnilla ja en ollut aiemmin matikassa tajunnut yhtä kaavaa, mutta sitten ärsyyntyneenä aloin luettelemaan laskutoimituksia ja sain sen oikein, niin kaveri tokaisi mulle että "Kyllä mä tiesin, että sä osaat sen. Sultahan onnistuu aina kaikki."

Yläkoulussa mua alettiin kiusaamaan, jätettiin ulos porukasta ja noin. Mä aloin panostaa kouluun yhä vaan enemmän ja enemmän, osittain iskänkin takia. Se on aina toivonut itelleen muutamaa poikaa, mutta sen sijaan se sai yhden pojan ja yhden tytön. Pänttäsin "poikamaisia" aineita, kuten historiaa, matikkaa, luonnontieteitä ja olinkin niissä valehtelematta koulun parhaimpia. Kasilla mun lukuaineiden keskiarvo oli 9,4 ja suurin haave oli hakea Ressun lukioon. Mä ravasin joka viikko matikan tukiopetuksessa kertaamassa, vaikka osasin asiat. Opettelin koealueet ulkoa ja sain hillittömän itkupotkuraivarin, jos koepaperissa komeili palautuspäivänä alle 9. Samaan aikaan mä sairastin BED:tä ja olin riippuvainen kolmiolääkkeistä ja rauhoittavista, jotka olin saanut dissosiatiivisen häiriön ja ahdistuskohtausten takia seiskan lopulla.

Ysillä kiusaaminen paheni ja keksin, että vaikka kärsinkin emetofobiasta eli kaikkeen oksentamiseen liittyvän pelosta, niin rauhoittavien avullahan kaikki onnistuu. BED muuttui osittain bulimiaksi. 'Osittain' siksi, että välillä ahmimisen jälkeen en oksentanut, vaikka olisin halunnutkin ja paino heitteli viiden kilon haarukassa vähän väliä ylös alas. Ysillä yritin myös ensimmäisen kerran itsemurhaa - lääkkeillä, tietysti - ja epäonnistuin aina vaan uudestaan. En muista tarkkaa yrityskertojen lukumäärää. Kirjoitin yhteen päiväkirjaan olevani maailman pahin luuseri, kun en onnistu edes kuolemaan. Kaverit ei tiedä tästä, ainoa jolle kerroin totuuden oli saksan opettaja, joka löysi mut itkemästä yhteiskuntaopin kokeesta. Tulin siihen myöhässä, koska olin ottanut aamulla yliannostuksen ja en halunnut olla ihmisten ilmoilla, jos vaikka alkaisin reagoida siihen jotenkin. Haahuilin puolisen tuntia käytävillä ja otin opettajan huudot vastaan tyynesti, pääsin kuitenkin kopiointihuoneeseen tekemään koetta varsinaisen ajan jo loputtua. Saksan opettaja lähetti mut kuraattorille, mutta sille sepitin vaan jotain stressistä ja jatko-opintopaineista, elettiinhän kuitenkin huhtikuuta ja koulun loppu lähestyi.

Ressuun ei muuten todellakaan ollut asiaa, yläkoulusta lähdin 8,8 keskiarvolla ja syksyllä marssin paikkakunnan parempimaineiseen lukioon. Tosin tämän lukuvuoden syksyllä kaksi lukiota yhdistettiin, joten nykyään täällä on vain yksi iso lukio.  Yritin tappaa itseni muutaman kerran vielä ensimmäisen vuoden syksyllä, mutta sitten vaan kyllästyin. Ajattelen aina toisinaan, miltä tuntuisi vain kuolla, suunnittelen muistotilaisuudessa soitettavia kappaleita ja muuta sellaista. En kuitenkaan tee mitään asialle, eikä mun enää kai tarvitsekaan. Syömishäiriö oli tässä vaiheessa jälleen BED. Lukion kakkosen keväällä sairastuin ortoreksiaan, joka melkein kehittyi anoreksiaksi. Mun laihtuminen kuitenin huomattiin ja jouduin ravitsemusterapeutille, joka on äidin lisäksi ainoa ihminen tähän mennessä, jota en ole onnistunut kusettamaan.

Nyt abivuotena olen jälleen ehkä enemmän BED-potilas kuin mitään muuta, vaikka täydellinen anoreksia kiiltelee kutsuvasti horisontissa. Ja silti - jotain. En uskalla. Mulla on (ollut) synnynnäinen sydänvika, joka ei ollut mitään vakavaa. Ravasin pari kertaa EKG:ssä ja pidin pari kuukautta sellasta "sydänäänilaitetta" arkielämässä ja se siitä. Mutta nyt lääkärien mukaan suurehkon painon nousun, laskun, nousun, laskun ja taas kerran nousun, sekä noiden yläkoulussa vedettyjen lääkkeiden haittavaikutusten vuoksi mulla on 20 prosentin mahdollisuus elää yli 25-vuotiaaksi. Ellen parannu, siis. Osittain mä haluaisin edelleen kuolla ja siltä osin tää on kuin taivaan lahja mulle. Mutta sitten taas, itsemurhaa pystyy kontrolloimaan jotenkin, tätä ei. Nyt kun mulla on keuhkoputkentulehdus, sain heti kerrasta pitkän antibioottikuurin, enkä saa edes siivota vajaaseen kahteen viikkoon, ettei sairaus+lääkkeet tee mitään vahinkoa. Kukaan ei tietenkään pysty ennustamaan mun tarkkaa kuolinpäivää, ja se pelottaa ehkä kaikista eniten. Ei osaa varautua, että tänään mä kuolen, niin kuin itsemurhaa yrittäessä.

En mä tiedä, mitä yritän enää selittää. Kai sitä, ettei se oikeasti ole sen arvosta, olla syömishäiriöinen. Tästäkin syystä alan keskittyä enemmän proteiineihin ja vähemmän kaloreihin. Kunhan ei vaan mene ortorektiseksi taas.

Jos joku jaksoi lukea tänne asti, keitän sille virtuaalipullakahvit :)

P.S. Täällä näytti mittari eilen +20! Tietysti siihen oli paistanut aurinko koko päivän, mutta silti!


P.S.S. Tohtori Watson on aika ihana.

10 päivää ei ole vielä mennyt, mutta koska olo on parempi, palailin tänne jo tänään.

Eilen olisi ollut ruotsin kirjoitukset, joihin en mennyt, sillä kuume huiteli 39:ssä. Apulaisrehtorin mukaan olisi pitänyt, sillä kyllähän sinä sen nyt kolmessa tunnissa teet. Niin varmaan olisin tehnytkin. Paitsi että ei ollut kirjoitusvälineitä mukana, en ollut syönyt aamupalaa ja pyörrytti ihan älyttömästi. Joten päädyin olemaan huono abiturientti ja skippasin lääkärintodistuksen avulla koko roskan. Syksyllä uudestaan.

Eilinen meni taas kerran harakoille, mutta sitä edellisenä päivänä onnistuin. En vaan muista enää tarkkaa ruokapäiväkirjaa, joten olen laittamatta. Tänään tehdään kuulemma hampurilaisia, kaupasta ostettiin
eilen salaattitarpeet ja niitä valmisruokatehtaiden pullamössöpihvejä, joiden välissä on pihvi kaikesta, mikä ei välttämättä ole edes lihaa. Yh. Anteeksit, olen skeptinen, mutta en voi sille mitään.

Illalla huomasin, että suklaavanukaspikarissa on saman verran kaloreita kuin tavallisessa jogurtissa.

Blogissa tulee varmaan olemaan aika hiljaista seuraavat kymmenisen päivää syystä että keuhkoputkentulehdus ja antibioottikuuri, joka väsyttää ihan älyttömästi. Eikä tästä sohvalla löhöämisestä ole todellakaan mitään kerrottavaa :')

Palailen ensi viikon jälkeen.

Huomenet.

Innostuin Nanakon mallin mukaisesti kokeilemaan tällaista ruokavaliota, joka yhdistettynä lihaskuntoharjoitteluun, voisi saada aikaan lihaksia (näkyville siis). Muokkailin tuota hiukan itselleni sopivammaksi, mutta pääpiirteissään kopion suoraan ja julmasti toisten protskukyttäysvaivaa hyväkseni käyttäen. Eilinen ruokapäiväkirja näytti siis tältä:

~4 dl mehukeittoa (sitä oikeaa) 200 kcal
~2 omenaa 80 kcal
~yhteensä päivän aikana 8 dl maitoa 200 kcal
~päivän aikana 4.5 dl jogurttia 280 kcal
~2 kanamunaa ja yksi valkuainen 170 kcal
~leipä juustolla 140 kcal
~lautasellinen valkosipuliperuna-liha-paistosta + kurkku-tomaattisekoitus (noin) 400 kcal

yhteensä päivän kalorit 1470. Eli alle puolentoista tonnin mennään ja tuosta pitää vielä miinustaa lihaskunto. Onhan se outoa syödä noin paljon, ja ehkä hiukan ahdistavaakin, mutta mietin asiaa järjen kannalta. Onko miun mitään järkeä näännyttää itseäni ihmiseksi, joka ei kuitenkaan täysin vastaa miun kauneusihanteita? Osittain haluaisin olla kyllä se keijukainen, jonka lapaluut paistaa housun vyötärönauhan alta, mutta ainakin tällä hetkellä hiukan maskuliinisen näköinen look viehättää enemmän. Ja sitten josjakun pääsen Australiaan, niin miettikää miten hienoilta kiinteytyneet käsivarret, joissa on selkeästi erotettavissa vähän lihasta, näyttää rusketuksen ja toppien kaverina.

Siitä Australiasta ehkä sitten. Tässä vaiheessa voitte ehkä yrittää juosta karkuun miun hehkutusta, jos ette kestä innokkaita ihmisiä :) Mutta siis oon miettinyt, että uskallanko lähteä, en uskalla, lähden, en... jo melko pitkään, mutta pari viikkoa sitten päätin että perhana, mitä hävittävää miulla on. Suunnittelin eri vaihtoehtoja päässäni ja päädyin siihen tulokseen, että ehkä kaikkein turvallisinta - jos nyt niin voi sanoa - on käydä koulut Suomessa loppuun ja sitten valmistumisen jälkeen hakea au pairiksi. Olen valmistumisvuotenani kaksikymppinen, joten oikeastaan miulla on muutama vuosi aikaa, ennen kuin korkeakouluihin hakeneet kaverit edes valmistuu, vaikkei noin ehkä pitäisikään vertailla.

Ja sitten voinkin yrittää hattutemppua ja etsiä itselleni töitä Ausseista. Mikäli pidän maasta vielä siinä vaiheessa, mutta uskoisin, että mikään ei voi pyyhkiä pois rakkautta kenguruihin ja niihin maisemiin ja ihmisten asenteeseen. Ellei sitten Australia ole seuraava Japani :( Josta tulikin mieleen, että miun kaverin piti lähteä sinne (Japaniin) tässä parin viikon päästä, mutta katsoo nyt, miten siinä käy.

Oon selaillut täällä australiahenkisiä blogeja monet kerrat läpi ja yritän nyt laimentaa tätä intoa hiukan, että pärjään vielä 2.5 vuotta Suomessa.

... Jos sen ajattelee 30 kuukautena, niin ei herranen aika... Joo terve, mie lähen syömään.

Eilinen meni - vastoin kaikkia vannomisia - jo aamusta mässäilyksi, kun äiti tuli varmistamaan, että olin herännyt ja tunkemaan kolmea korvapuustia mukaan kirjoituksiin. Vikkelä kurkkaus tiskialtaaseen paljasti totuuden: sä et ole syönyt aamupalaa vielä? Kaksi leipää ja kupillinen jogurtti-mehukeitto-sotkua yhteensä 300 kcal ekstraa. Toisaalta, kalorit silti alle tonnin, 940, joten en nyt ainakaan tällä hetkellä sovittele kaulaani hirttosilmukoita täällä.

Essee-koe meni miten meni. En osaa sanoa yhtään. Istuin ja kirjoitin suoraan putkeen 2.5 tuntia. Pelkäsin jo, että Aku Ankan 60-vuotissynttäreiden kunniaksi aiheet käsittelevät melko pitkälti Ankkalinnaa, josta miulla ei ole hajuakaan, mutta ei onneksi. Kirjoitin lopulta valmiista otsikosta "Mitä syömme vuonna 2030?" ja nyt tuntuu, että taisin lasketella aika reippaasti aiheen ohi. Olisi tehnyt mieli vielä hienosäätää, mutta koska koulun henkilökunta unohti ilmeisesti miun pyynnön päästä reunapaikalle paniikkihäiriön vuoksi, enkä itse saanut suutani auki, kun oli alkuhäslinkiä, joku oli väärässä paikassa ja sitten saatiin jo paperit ja koe alkoi, niin paahdoin vain konseptille kaiken, mitä kysymyksestä keksin ja ajattelin, että mietin järkevää jaottelua sitten syksyllä. Taidan nimittäin mennä uusimaan.

Tulin muuten kipeäksi sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Sinänsä ihan hyvän päivän valitsin, kun en ole ollut puoleen vuoteen nuhassa tms. :) Vitaminoituna ja särkylääkkeillä huumattuna on aina hyvä yrittää kirjoittaa jotain fiksua ja tärkeää [/sarcasm]

tämä kuuluu miulle

Asiasta pannukakkuun: haluan tulppaaneja. Oikeasti, paljon paljon tulppaaneja eri väreissä joka huoneeseen. En ymmärrä enää itsekään, en ole koskaan ollut mikään kukkaihminen, mutta tulppaanit varasti miun mielenkiinnon ihan täydellisesti. Kohta miut varmaan tunnetaan paikkakunnan kukkakaupoissa sinä hulluna tulppaaninaisena, ellen kykene hillitsemään itseäni, sitten kun niitä ihanuuksia ostamaan pääsen.

Tänään olis soittotunti, mutta koska meinasin eilen pyörtyä nyrkkeilyssä (en syömisten vaan flunssan takia), niin en sitten mene sinne kuitenkaan. Saanpahan viikon lisäaikaa harjoitella tuolla toisella kanteleella, niin en saa kuitenkaan henkisesti turpaani opettajalta.

Ja meillä on taas joku helkkarin konsertti tulossa, en halua en pysty en kykene yyh.

Nyt mie lähen keittämään teetä ja napsimaan pillereitä. Keuhkoihin en anna tämän mennä, minen syö tämän elämän aikana enää yhtään antibioottikuuria.

.... just joo.

Miulla riittää nyt tätä asiaa, huomaan. Oon innostunut taas kirjottamisesta ja mietinkin, että voisin palailla yhdelle fan fiction-sivustolle. En vaan toista virhettäni ja haali yhtä viittäsataa eri juttua, jotka olen luvannut kirjoittaa, vaan hoidan yhden ensin loppuun. Ennen paluuta kirjoittelen kuitenkin tuota aikamatkustus-tarinaa (olen kai joskus maininnut siitä täälläkin?) hiukan pidemmälle, ainakin lukuun viisi ja alan julkaista sitä sitten heti.

Niin ja ostinhan mie hajuveden eilen kirjoitusten jälkeen. Tämäkin oli hyvin tärkeä tieto :) Plus että mie haluan ausseihin. Siitä voisin kirjoittaa ehkä seuraavan postauksen? Kirjoitan joka tapauksessa, piditte tai ette >:)

P.S. Mitä scheissea? Aamupaino 1.4 kg pienempi kuin eilen. Taidan mennä hiukan juttelemaan meidän vaa'alle, sillä tuntuu, että se kusettaa miua.

// Sanoisinko että hyvää päivää. Ilmoitin soitonopettajalle, etten pääse tänään tulemaan ja vastauksena oli "sinun on pakko, meillä on ryhmäharjoitukset". Pakko? Pakko? En tiennytkään, että vapaaehtoiseen harrastukseen on pakko osallistua, varsinkin jos on 38 kuumetta. Kai mie sitten ryhdistäydyn, meikkailen pahimpia flunssan jälkiä piiloon ja astelen neljän bussiin reippaana nuotit kourassa.

Yhdeltä alkaa ruotsin lukeminen.

Ihan tosi.

Huomenna essee-yo.

Eväinä neljä myslipatukkaa, kaksi omenaa ja puoli litraa mehukeittoa. Siinä samalla ovelasti huomisen ruokapäiväkirja jo etukäteen, kaloreita 690 miinus tunnin nyrkkeily eli päivän kcal-saldo kokonaisuudessaan 340.

Enkä ole vieläkään lukenut. Yhtään. Saatana.

Nyt ei irtoa muuta, eikä todennäköisesti huomennakaan. Tämä on vähän tällainen välitieto-postaus, mutta ainakin tuossa on hei tuo ruokapäiväkirja...

Ja sehän nyt on selvää, että huominen feilataan.

Siis koulutuksen suhteen. Syömisen kanssa olisi parasta onnistua. 

Ainiin! On miulla kurkku kipee.

Miun elämä on hyvin tapahtumarikasta.

... ja sympatiaa?

Eilinen meni metsään, koska tuparit, joten ei enempää siitä. Jos alkaisin kirjaamaan ylös kaiken syömäni niin teidän päät räjähtäisi, uskokaa pois. Tämäkin päivä meinasi mennä metsään, nousin valtavassa niskasäryssä ylös yhden aikaan yöllä ja ennen kuin huomasinkaan olin ottanut yhden tonnisen buranan ja vetänyt noin 5 desiä rahkaa ja pari polar-näkkäriä. 700 kcal siitä, mutta sitten en kai syökään tänään enää mitään.

Eiliseltä jäi puoli pulloa light-kolaa ja puolitoista pulloa vissyä, joilla voin täyttää mahaani tänään. Ja sen lisäksi tietysti teetä, paljonpaljon teetä. Aikuisviihde ja Luonnonlapsi toivat tupaantuliaislahjaksi ison teekupin ja päärynänmakuista sen cha-teetä, joka on kuulemma tarkoitettu ensi viikon maanantaille ja muillekin yo-aamuille, se nimittäin etiketin mukaan rauhoittaa ja parantaa keskittymiskykyä. Mie en sinänsä kiinnostunut noista sanoista, sillä paketin kyljessä koreili myös "poistaa nestettä", josta innostuin enemmän kuin paljon. 

Teemaan sopivasti tänään on illalla myös amy:n (anime- ja mangayhdistyksen) teekutsut, jonne saa pukeutua kauniisti. Kerrankin miuakin jopa huvittaa osallistua tällaiseen kiloista ja läskeistä huolimatta ja meinasin muokata vanhojentanssipukuani jotenkin, ettei se näytä kuitenkaan ihan iltapuvulta. Jos kerran kutsussa lukee, että pukeutukaa hienoimpiinne, niin miehän pukeudun. En tule kuitenkaan koskaan varmaan enää käyttämään sitä pukua missään muualla, joten sinänsä läikyttäminenkään ei pelota.

Nyt mie lähden tiskaamaan, keittiössä odottaa ihana kahdentoista ihmisen jättämä astiavuori. Sitten voisi ehkä lähteä ulos, täällä on nimittäin tosi nätti ilma.

En tiedä, kiinnostaako teitä miun ruokapäiväkirjat, mutta ajattelin joka tapauksessa laitella niitä tänne aina välillä, että pystyn seuraamaan syömisiäni helpommin.

Tänään syöty:

aamu: kaksi leipää margariinilla, mukillinen maitoa ~300 kcal
päivä:  2 desiä luonnonjogurttia, 140 grammaa ananasta ~200 kcal
välipala: pari kourallista sipsejä, 6 palaa suklaata, yksi polar-näkkileipä margariinilla ~360 kcal
iltapäivä: kaksi paistettua kananmunaa, 100 grammaa kurkkua ja vähän sweet-chili-kastiketta ~300 kcal
ilta: 2 desiä luonnonjogurttia, 2 desiä sokeritonta vadelmamehukeittoa ~100 kcal

yhteensä: 1260 kcal - liikunnalla poltetut 160 kcal -->  1100 kcal

Suklaat sipsit ja näkkäri selittyy ehkä kummitädin luona vietetyllä nostalgia-leffapäivällä, jossa katsottiin muun muassa kaksi ekaa potteria. Olen kuitenkin jollain tasolla ylpeä itsestäni, koska ennen olisin mursunnut rasvaksi lanteilleni ison sipsipussin ja pari levyä suklaata, jos olisin oikealle tuulelle sattunut.

Niin ja joku päivä voisi käppäillä apteekkiin ostamaan laksatiiveja, ehkä.

Tämän postauksen kuvat on muuten sitten miun ottamia kaikki :)


Törmäsin tähän Bernard Pivot'n klassiseen kysymyssarjaan netissä ja tylsyyksissäni päätin postailla sen tänne.

1. Mikä on lempisanasi?

- Epämääräinen

2. Mitä sanaa inhoat?
- Noususuhdannepolitiikka (onko muuten edes sana? joka tapauksessa, en pidä)

3. Mikä saa sinut innostumaan?
- Satunnaisin väliajoin aina joku uusi esine, asia tai ihminen.

4. Mikä saa sinut lannistumaan?

- Turhan kiihkeät väittelyt pienistä arkipäiväisistä aiheista. Toisten mollaaminen.

5. Mikä on lempikirosanasi?
- Helvetinperse

6. Mikä on lempiäänesi?
- Oven takaa kello kuusi aamulla kantautuva musiikki ja NRJ:n aamupoikien epämääräinen hölötys.

7. Mitä ääntä inhoat?
- Ukkosen jyrinää, katutyökoneiden mölinää ja muitakin kovia ääniä.

8. Mitä työtä haluaisit tehdä, jos nykyistä ammattiasi ei oteta lukuun?
- Toimittajan, kirjailijan, jotain kieleen liittyvää joka tapauksessa.

9. Missä ammatissa et koskaan haluaisi toimia?
- Bussikuskina. Melkein kukaan ei moikkaa niille.

10. Jos taivas on olemassa, mitä haluaisit jumalan sanovan sinulle sen porteilla?
- Sie olet tollanen helvetin itsekäs tatti, joka pönöttää erillään muista, miksi miun pitäis päästää siut tänne? Toisaalta, sie tarviit symbioottisia suhteita pysyäkses järjissäsi, joten no, menköön tämän kerran.

Olin jaaritellut hienon pohdiskelevan postauksen ahmimisesta ja syistä sen taustalla, mutta sitten onnistuin räveltämään jotain ja poistamaan sen, joten totean vain, että tänään kaloreita 1500. Liikuntaa 200 kcal:n edestä eli 1300 ja olen kai ihan tyytyväinen, sillä yritän estää ahmimiskohtaukset. Koska jos ehkä luultavasti pääsen kokkikouluun, ei auta vetäistä kerralla kattilallista kastiketta, kokonaista paistia tai (lue: JA) kymmentä leipää, koska se on hyvää tai on pakko ahmia.

"Joo sori, teille kyllä oli annos, mutta meidän kokki söi sen."

Kyllä miusta tulee parempi ja pienempi ihminen, vielä jonain päivänä.

Alitajunta muistuttaa että mielellään ennen toukokuuta please, koska ne kesähousut ja niiden koot.

Tästä päivästä lähtien ruoka syödään yhdessä sen asunnossa, jossa se tehdään.

Ei. Eieieieiei. En suostu.

Valitettavasti miulla ei taida olla vaihtoehtoja, mikäli en halua herättää epäilyksiä. Pahimman ensiahdistuksen haihduttua laskeskelin kuitenkin, että jos syön hiukan ruokaa lounaalla ja hieman päivällisellä plus jotain jogurtti-mehukeitto-settiä iltapalaksi niin kokonaiskalorit pyörisi siinä 800:n paikkeilla. Ei täydellistä, mutta kelpaa.

Niin ja paastonhan mie feilasin, tai siis oikeammin sanottuna hypoglykemia feilasi. Pirun verensokeri, meinasin nääs pyörtyä nääs.

No ei nyt sentään loppu, vaikka kuva sitä manaakin. Huomattavasti hidastaa kyllä, mutta lupaan itselleni pyhästi päästä BMI 21:seen ennen toukokuuta ja nyt kun se on sanottu, niin sitä ei voi rikkoa, eikö.

Eikä sitten selata, että mitä muuta olen luvannut, mutta jättänyt toteuttamatta.

Koska tajusin, että viimekevään ortoreksiahäröilyn jäljiltä, kaikki kesähousuni ovat sopivia ihmiselle, jonka BMI on 20-21. Ei 23.

 Hups.

Nappailin tämän kuvapostausidean My Own Candyland-blogista, mutta luultavasti kierrellyt jo vähän kaikkialla. Nämä kuvat on sitten ympäri nettiä poimittuja.

The hair you would die for:

Your dream place to live:



Clothes you would like to wear:

The way you would like to spend most of your days:

Things you would like to have:

Person you would love to look like:

Niin ja tervetuloa, uusi lukija :)